28

Oon löytänyt uudestaan erään blogin, jota joskus vuoden 2008 tai 2009 maissa seurasin aktiivisesti. Vuosien saatossa siitä tuntuu kypsyneen entistä ihanampi. Siellä ei ole tekstiä kuin pari välttämätöntä riviä, mutta sitäkin mahtavampia kuvia! Niitä katsoessa tulee mieli kutoa ja maalata ja uudistaa vaatekaappinsa. Alan ihan kuvitella, että jos muuttuisin edes puoliksi sen blogin naiseksi, onnellistuisin henkeäsalpaavasti. Välillä unohdan koko blogin ja kun taas muistan, oon niistä kuvista ihan myyty.

Eilen meillä oli häätuparit. Vaikka vieraita oli vain neljä, oli mukavaa. Liettuan M toi P:lle auringonkukansiemeniä ja mulle auringonkukan näköisiä gerberoja. Suomen M toi kreikkalaista vintage-punaviiniä. J ja Z olivat olleet auttamassa muutossa Sipoossa. Muutto venyi, joten ne toivat vain itsensä. Menin nukkumaan n. neljä tuntia myöhemmin kuin normaalista ja ekaa kertaa mun ja P:n yhdessä nukkumien öiden historiassa heräsin ennen sitä! Eikä siinä vielä kaikki: herätessä mun mielessä oli valmiina kerrassaan kuninkaallinen kynsienlakkausidea!

Pesin jo kaksi koneellista pyykkiä, vaihdoin lakanat, tehtiin yhdessä pitsa ja piirakka. Nyt uunissa on normaali ruoka. Koko aamun on tullut vettä, niin ei oo edes ollut houkutusta tehdä muuta paitsi kotihommia.

Joku aika sitten bongasin Amazonista pakettitarjouksen Motagne Jeunessen naamioista (ne on niitä yksittäispakattuja, joita myydään ainakin Seppälässä ja niissä kuvana joku muija kurkut/mansikat/jotkutrehut silmillä). Ne on musta hyviä, mutta harvoin oon tullut ostaneeksi. Paitsi nyt Amazonista! Eka löysin halvan setin kuudesta eri naamiosta (2 peel off, 1 kuorinta, 2 normaalia, 1 mutaisa). Nyt kun P halus tilata vaa'an, katoin mäkin täydennystä naamioihin ja löysin sellasen pakkauksen, jossa on 10 naamiota 5 punnalla (siis alle euron kpl) ja vielä sellasia, joita en oo ennen kokeillut. Tänään aamusuihkussa laitoin aiemmin tilatuista kosteuttavaa mansikkanaamiota. Se oli kuin paksua jugurttia pikkuriikkisine mansikansiemenineen - suosittelen!

Oon ollut tähän astisen elämäni jokaisen juhannuksen vanhempieni luona, vaikka en ois kotona asunutkaan. Joka juhannus oon käynyt ruokkimassa sorsia isän kanssa Vaakkolammella, syönyt samanlaisia pihvejä ja samaa salaattia. Jälkiruuat ovat vaihdelleet, mutta aina oon lukenut vanhoja naistenlehtiä tylsyyteen saakka, sään salliessa mennyt harjulle ihmettelemään. Mutta tänä vuonna en menekään kotiin :S Oon ihan hukassa, kun mietin, missä voin ruokkia sorsia, miten osaan olla pitkän viikonlopun kotona (jokaisena vähääkään pidempänä viikonloppuna ollaan aina oltu jossain: Pärnussa, Oslossa, Tukholmassa, Tallinnassa, vähintäänkin siellä Tampereella). Googlasin paniikissa, missä täällä olis kokko. 

Kummallisinta pääkaupunkiseudun juhannuksessa on se, että julkinen liikenne ei pysähdy kuin lauantaiaamuksi. Tampereella perjantain n. klo 13 jälkeen seuraavaa bussia sai odottaa sunnuntaiaamupäivään. Täällä perjantaina on lauantaiaikataulu, lauantaina klo 11 eteenpäin bussit kulkee taas.  Niin se on erilaista täällä suuressa kaupungissa...

Berliiniin lähtöä on valmisteltu sen verran, että oon käynyt kaksi ekaa luentoa saksan alkeiskurssia livemocha.comissa, jossa opiskelen espanjaakin, ja yllätin itseni miettimästä, mitä pitää pakata mukaan. Niin ja oon selvittänyt paikkoja, joista saa bubble tea -juomaa, koska haluan maistaa sitä. Mutta hyvinhän tässä ehtii. Pakkaan pelkkiä mekkoja, niin ne ei vie edes tilaa.