Ehdotin vanhalle kaverille, että nähtäisiin, ennen kuin se hänen elämänmuutoksen myötä käy erittäin hankalaksi. Kaveri ehdotti mulle viime viikonloppua, että nähtäisiin silloin täällä pk-seudulla. Ilmoitin, että passaa mainiosti ja jäin odottamaan tarkempia detaljeja, joita - kuten arvata saattaa - ei ikinä tullut.
Jos jotain koen tähän ikään mennessä oppineeni, niin sen, että ei väkisin. Enää en tuppaa enkä ehdota. Tiedän entisistä partiokavereista - ja tietty muistakin - jokusia henkilöitä, jotka ovat tehneet sen verran paskasia ohareita, että antaa olla.
Enkä sano tätä mitenkään tekopyhäillen! Tietty itsekin joudun joskus (eräässä elämänvaiheessa harmittavan useinkin) perumaan jo sovittuja asioita eikä mulla ole siihen mitään kunnon puolustusta. Nykyään, kun oon joutunut perumaan, oon ollut kyllä perusteellisen harmissani, koska näen muutenkin kavereita ihan liian vähän :( Kaikki ihanat kun ovat "niin kaukana" ja oon laiskistunut Tampereella käymiseen...
Tulee vaan tosi nihkee fiilis, kun välillä sitä hairahtuu sopimaan jotain niiden kanssa, joista tietää, että ne tekee oharit. Vaikka ne oharit on odotettavissa, niin silti tulee paha mieli. Tää olkoon sellainen Note to self -merkintä. Toivon vain, että rivien välistä muistan, keitä tässä tarkoitankaan...
PS. Lukijoille tiedoksi, että näillä nyt harmittelemillani henkilöillä ei ole blogin osoitetta eli ei syytä huolestua :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti