Perjantaina herätessäni klo 5.50 oli aamuhämärä. Sellainen, että näki jo, tuleeko synkkä vai aurinkoinen aamu. Tänään herätessäni klo 5.50 oli pussipimeä. Sellainen, että pääsin parin metrin päähän rusakosta ennen kuin se ampaisi karkuun.
Vaihdoin ihanan beigenhohtavan trenssini masentavaan syksytakkiin. Se on musta säkki. Siis oikein turvallinen, johon voi uppoutua. Mietin aamulla asemalla olevani kuin pikku Myy, joka on puettu Hemulin mekkoon. Mulla oli jopa nuttura.
Viikonloppu meni nopeasti, vaikka en tehnyt mitään. Käytiin molempina päivinä pitkillä kävelyillä, oli kivaa. Tykkään lenkkeillä, mutta töiden jälkeen on muka paljon helpompaa mennä salille kuntopyöräilemään tms. vaikka ulkoillessa saisi raikasta ilmaa.
Villapaitaprojekti on edennyt siihen pisteeseen, että pari iltaa ja se on valmis. Valan itseeni uskoa, että jaksaisin tehdä vielä neulemekon tai slipoverin, nyt kun oon huomannut, että isotöiset neuleet eivät lopulta ole sen kiristävämpiä kuin monta paria sukkia, lapasia tai huiveja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti