Nyt ollaan jännän äärellä: 3.3. Annin monologi täyttää kunnioitettavat yksi vuotta! Todennäköisesti unohdan koko merkkipaalun, niin happy blog birthday to me jo näin etukäteen :)
Viime aikojen kuulumisiin.. Äidille oli viikonloppuna soittanut joku kaukainen sukulainen, joka tekee isomummuni (= äidin äidin äiti) esi-isistä jälkipolvineen sukututkimusta. Pari vuotta sitten mummun serkku teki omaa tutkimustaan, mutta se ei ikinä lähettänyt tutkimustuloksiaan kenellekään muulle :( Nyt tää uus ukko oli saanut mummun serkulta 54-sivuisen pdf-tiedoston, jota se käyttää pohjana omalle työlleen. Äiti välitti tiedoston mullekin ja työpäivän rattona sitä lueskelin.
Tutkimus ulottuu 1790-luvulle (!!) ja esi-isäni on Kalle Kaonpää Tampereen Teiskosta. Nimi tulee sanasta kaakko, joka ennenmuinoin kirjoitetttiin kako, jonka genetiivi oli kaon. Tätä tukee tieto, että samalla alueella oli myös Idänpää- yms. ilmansuuntanimisiä perheitä.
Ryöväreitä, julkkiksia tai muuta huomiota herättäviä tyyppejä ei tullut tiedostoa kahlatessa vastaan. Mieleen painui kaksi asiaa: lehtileike yhden esi-isän kuolinilmoituksesta, jonka mukaan kyseinen heppu kuoli sodan hulinoissa 1918 Tampereen vankileirillä nälkään. Tää nälkäkuolema oli oikein erikseen mainittu :S Lisäks valokuva 1920-luvulta, jossa oli isomummu pienenä (tää aiheutti hetkellisen kyyneleettömän liikuttumisen). Mun suku on aina ollut köyhänpuoleisia duunareita, niin todella herkistävää, että isomummusta on valokuva ajalta, jolloin lähinnä kuvattiin perhepotretteja yms. huvikuvailun sijaan.
Tajusin just et en oo laittanut Berliinin tai Valencian kuvia tänne tai Facebookiin, vaikka piti... Tää tuli mieleeni, kun halusin leijua, että mennään kesälomalla Italiaan! Lennetään Roomaan, jossa ollaan muutama yö ja siitä jatketaan junalla Vesuviuksen juurelle pikkukylään, jonka nimen jo unohdin. Pääsen Vesuviuksen kraaterille keikkumaan, Pompeijiin ja Caprin saarelle. Eniten oon täpinöissäni Caprista, koska joskus teininä näin aivan upean kuvareportaasin sieltä ja nyt näen omin silmin ne turkoosit poukamat - limoncellokupponen kourassa tietty.
1 kommentti:
Ah ja voi, sukututkimus olis niin siistiä! Iskä joskus alotteli meidän suvun tutkimusta, mut ei se tainnu päästä puusta pitkään. :( Ja nyt ne on kuulemma jotenkin hankaloittanu sukututkimusta kun kaikki tiedot on jotenkin paljon hankalammin saatavilla. Mut olis niin hienoo tietää mistä on tullu.
P.S. Italia. En oo sit pätkääkään kade.
Lähetä kommentti